Miten minusta tuli pahimmillaan 135,5 kiloinen mies – ja miksi nyt on aika kääntää suunta?

Olen ollut lihava, laiha, atleetti ja taas lihava. Ja nyt toivottavasti matkalla takaisin kohti solakampaa, kevyempää ja terveempää Anttia. Tässä on tarinani – toivottavasti se antaa sinulle jotain. Vaikka hymyn. Tai kipinän muutokseen.

Lapsena olin pyöreä kuin pulla. Sellainen punaposkinen, hymyilevä pullukka, jolla oli aina nälkä – ja ihmeellinen kyky haistaa tuoreet munkit kilometrin päästä. Liikunta maistui, mutta ruoka vielä enemmän. Ja jäätelö. Ai että.

Jääkiekko toi raamit ja kurin

Teini-iässä tapahtui muodonmuutos. Kasvoin pituutta ja aloin treenata jääkiekkoa tosissani. Harjoittelin jäällä, kuivalla ja vaikka missä – ja kroppa alkoi muuttua. Hitaasti mutta varmasti.

Rasva suli, lihas kasvoi ja ruokakin meni oikeisiin paikkoihin. Olin lopulta armeijaan mennessä elämäni kunnossa: 190 cm ja 83 kiloa rautaista suorituskykyä.

Armeijassa ei paisuttu – mutta siitä se alkoi