Tätä on yritetty kauan - miksi nyt olisi toisin?

Olen pudottanut painoa ennenkin. Monella tavalla. Nopeasti. Hitaasti. Luvannut uudenvuodenlupauksia, aloittanut maanantaisin ja kieltänyt itseltäni yhtä sun toista. Ja silti löysin itseni aina samasta pisteestä – tai vähän sen yläpuolelta.

Pahimmillaan painoni oli muutama vuosi sitten 135,5 kiloa. Nyt Solakan startissa heinäkuussa se on 130 kiloa. Sama vaaka, sama mittauspaikka.

Nyt 130 kiloa ja toukokuussa teettämäni verikokeet sekä niiden jälkeinen lääkärintarkastus oli rajapyykki. Nyt se ei enää ole mukava juttu, vaan pakko. Erityisesti veren sokeriarvo oli niin koholla, että nyt ei enää ole leikin paikka.

Mutta miksi tämä kerta olisi eri?

Siksi, että en enää etsi nopeaa muutosta. En yritä muuttaa kaikkea kerralla. En rakenna uutta elämääni vanhan heikosti onnistuneen yritykseni päälle.

Nyt en ole dieetin kourissa, vaan suunnanmuutoksen äärellä. Nyt dokumentoin, en häpeä. Nyt jaan matkan – en piilottele sitä.