Yrittäjä, onneksi olkoon: Olet virallisesti järjestelmän hyväntekeväisyysautomaatti!
Sijoita 110 000 € ja saa vastineeksi Juhlamokka-paketin. Solakka Media perkaa yrittäjän eläketodellisuutta: kun YEL syö katteen ja palkintona on takuueläkkeen tasoinen ”rikkaus”, alkavat juhlapuheet ja kampaviinerit maistua puulta. Tervetuloa järjestelmään, jossa kaikilla on lopulta yhtä vähän.
Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuu sijoittaa 110 000 euroa ja saada vastineeksi… ei oikeastaan mitään? Jos vastasit "kyllä", olet todennäköisesti suomalainen yrittäjä tai vaihtoehtoisesti olet tullut huijatuksi nigerialaiskirjeellä. Ero näiden välillä on veteen piirretty viiva, mutta jälkimmäisessä on usein paremmat kahvitarjoilut.
Petri Parjanen latasi LinkedInissä tiskiin luvut, jotka saavat kovimmankin sarjayrittäjän kyynelehtimään niin lujaa, että näppäimistö oikosulkee. Katsotaanpa tätä yrittämisen riemujuhlaa numeroiden valossa.
Matematiikkaa, joka saa itkemään (ja sitten nauramaan koska ei muuta voi)
Kuvitellaan uusi yrittäjä. Hän on optimistinen, ahkera ja kenties hieman naivi, eli perustyyppi. Hän päättää maksaa itselleen "huimaa" 2 000 euron kuukausipalkkaa.
Vakuutusyhtiö katsoo tätä sankaria ja toteaa:
"Hienoa! Laitetaan YEL-työtuloksi 23 000 euroa."
Sitten alkaa taika:
- Yrittäjä maksaa kiltisti YEL-maksuja yli 20 vuotta.
- Nettorahaa palaa järjestelmään lähes 110 000 euroa.
- Lopputulos? Eläke on huikea 988 €/kk.
Tässä kohtaa huumori astuu kuvaan. Nimittäin takuueläke on noin 960 €/kk. Se maksetaan kaikille, jotka eivät ole tehneet päivääkään töitä tai sijoittaneet euroakaan järjestelmään.
Yrittäjä on siis maksanut sata tonnia siitä ilosta, että hän saa vanhoilla päivillään ostaa yhden ylimääräisen paketin juhlamokkaa kuukaudessa verrattuna sellaiseen henkilöön, joka vietti nuo 20 vuotta katselemalla pilviä. Se on sitä kuuluisaa solidaarisuutta.
"Rohkeaa yrittämistä" ja kauramaitoa
Samaan aikaan kun yrittäjä pähkäilee, miten selvitä maailmanennätysluokan verotuksesta ja paisuvasta julkishallinnosta, poliitikot kokoontuvat maakuntaliittojen hegemonia-aamiaisille. Siellä, kauramaidon ja kampaviinerien äärellä, julistetaan "rohkeaa yrittäjyyttä" ja "positiivista asennetta".
On helppoa olla positiivinen, kun oma eläke ei riipu siitä, muistaako joku tilata hiekkapuhallusta tai koodia tiistai-iltapäivänä.
Yrittäjälle taas tarjotaan ratkaisuksi "asenteen korjaamista", vaikka ongelma on koko järjestelmässä, joka toimii kuin reikäinen ämpäri: mitä enemmän kaadat sisään, sitä enemmän valuu naapurin tontille.
Mitä jos...
Parjanen heittää ilmaan kysymyksen, joka saa jokaisen talousihmisen sydämen tykyttämään: Mitä jos ne 400–500 euroa kuukaudessa olisivat sijoitettu vaikka rahastoihin?
Vastaus on selvä: Silloin yrittäjällä saattaisi olla eläkepäivillään muutakin kuin lämmin käsi ja muistoja virastojen jonotusmusiikeista. Mutta se ei käy päinsä!
Järjestelmän täytyy olla "reilu". Ja reiluus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että lopputulos on kaikille sama, riippumatta siitä, kuinka kovaa olet puskenut.
Loppupäätelmä
Suomalainen yrittäjyys on hieno laji. Se on jatkuvaa riskinottoa ilman turvaverkkoa, mutta vapaaehtoisella maksuvelvollisuudella verkon kutojille.
Jos siis tuntuu, että itkettää, niin naura edes sille ajatukselle, että olet mukana maailman suurimmassa hyväntekeväisyysprojektissa. Palkintona saat kenties kiitoskirjeen sijaan uuden verolomakkeen.
Mutta hei, asenne ratkaisee, eikö niin? Ota vielä yksi kampaviineri.
Antti Liinpää, Solakka
